SM-kisat. Taas nekin oli ja taas tulin toiseksi! Ehkä mä vielä joku vuosi olisin eka. Siinä on ainakin tavoitetta. 😀
Tällä kertaa en ollut ehtinyt, taaskaan, treenaamaan, mutta teimme mallini kanssa sotasuunnitelman edellisenä iltana. Nyt oli kynnet prepattu ja sotasuunnitelmat valmiina. Aika vaan vähän loppui kesken, mutta niin se loppui muillakin. On aina hyvä muistaa, että muilla yleensä on samat ongelmat. Silloin ei ota niin paljon paniikkia asioista.
Suomen kisat ovat, ainakin minulle, ne jännittävimmät, koska kaikki tutut ovat paikalla. Käteni tärisi koko kisan ajan, eikä tärinä oikeastaan tainnut loppua koko aikana.
Tein tapani mukaan ensin lakkakäden ja siirryin siitä ranskiskäden etusormeen. On aina hyvä olla rutiinit ja mennä niiden mukaan. Minä ainakin teen aina samalla tavalla. Muutoksista aiheutuu epävarmuus, joista tulee paniikki ja sitten kaikki menee ihan persiilleen. Löydä omat toimivat rutiinit.
Teinkin sitten sen ranskiskäden etusormen ja itku tuli. Siitä vain tuli niin saatanan hieno! Ensin itkin, että kynnestä tuli niin hieno, kunnes tajusin, että loput pitäisi saada samanlaisiksi…paska. 😀
No, mutta siinä keräilin itseni ja sain setin valmiiksi. Aika loppui hiukan kesken ja jouduin nipistelemään joistain asioista, jotta tulisi valmista. Aina pitää saada valmista, jotta kaikesta tulee pisteitä.
Tuomarointi ohi ja nyt sitä skumppaa ja äkkiä! |
Kisa-alue. Ripsikisat ja kynsikisat. |
Tässä vaan kahvitellaan ja odotellaan palkintojenjakoa. |
Palkintojen jako tuli ja toiseksihan sitä taas tultiin. Kyllä mä sen jo arvasin ja alkoikin naurattaa, kun toisen sijan kohdalla sanottiin mun nimi. Tämä on nyt varmaankin neljäs vuosi peräkkäin, en muista kuinka mones. Sillä toisella sijalla varmaan lukee ikuisesti, tai niin kauan kuin kisaan, mun nimi. 😀